Okei okei, oon muuttunut sitten ''hiukan'' blogin perustamisesta :------3 Kuva alhaalla

 Joo_on_huono_kuvan_laatu_pska_moi_ ♥

Joo, siis kesälomakin on alkanut, melkein loppu jo. ;'--[ Koulun alkuun on vähän yli viikko, ja meen siis vitoselle. ;---3 Argh.

Meikkaamaan olenkin jo alkanut, ja värjäsin pari päivää sitten otsatukan punavioletiksi. ;S Jootiedänettäontylsääluettavaa.com, siellä ne turhat kirjoittajat on. ;D Noni, meen nyt katsomaan rakkaan homosiskoni kanssa leffaaa <69

Pai ja terveisin,

Miu mau hau vuh !

Joo, siis mua niin vatusti inhottaa, et Justinii fanitetaan niin paljon!! Sori nyt vaan ne jotka jumaloi sitä 16v poikaa -.-'' Se EI oo mikään Bieber, pikemminkin piipertäjä x--)

Ja sitten; kohta on enään kolme maanantaita kestettävänä. Ja sisko aikoo ehkä muuttaa tädin luo :''o

Jotenkin toivon aika paljon, et vanhemmat eroo :''o ....outoo.....

Joo, ihana otsikko. Sisko on vast 16v ja joutuu muuttamaa :''o Se menee varmaan tädin luo asumaan... Niin mäkin ajattelin tehä... Vaik oonki vast joku kuusvuot nuorempi....

Moikka again!

Nyt ei jälleen ole tullut kirjoitettuu. Huomenna Jenna -kamun kanssa virpomaan, joten joku saakelin kaakeli, älä valita, kun se on muka ''lapsellista''. :D En oo ees jaksanut tehdä niit virpomisoksii, ku ajattelin vaan sitä karkkimäärää mitä sitten saadaa. xD Ajattelin tehä kyllä ihan uuden blogin, mutten poista tätä. :D Ajattelin myös valvoo pitkään ja kattoo sen kauhuleffan, eli Uinu, Uinu Lemmikkini. :D Kopsittu wikipediasta:

Uinu, uinu lemmikkini (Pet Sematary) on Stephen Kingin kuuluisimpia ja suosituimpia kirjoja. Kirja ilmestyi 1983. Se kertoo yliluonnollisista tapahtumista erään lääkärin ja hänen perheensä elämässä pikkukaupungissa, jonka lähellä sijaitsee kirottu lemmikkieläinten hautausmaa.

Kirjan pohjalta on myös tehty elokuva Uinu, uinu lemmikkini (1989), johon King itse teki käsikirjoituksen. Elokuva sai myös jatko-osan vuonna 1992. Myös uusintaversiota ollaan suunnittelemassa.

Kaikki alkaa kun Creedin nelihenkinen perhe - kissa mukaan lukien, muuttavat Ludlowiin taloon jonka naapurissa asuu mukava vanha pappa, Jud. Lähettyvillä on myös vaarallinen tie rekkoineen sekä vanha lemmikkieläinten hautausmaa. Jud Crandall tietää synkän salaisuuden, joka liittyy tähän tiettyyn leposijaan. Sen Louis Creed, perheen isä, saa huomata kun hänen potilaansa kuolee ja palaa varoittaa lemmikkien hautausmaan lähettyvillä olevasta pahasta paikasta. Kun perheen kissa kuolee, paljastaa Jud Louiselle, mitä tämä salainen paikka tekee kuolleille, jos sinne hautaa jonkin. Pian kissa palaa lähes normaalin näköisenä, mutta ulkokuori pettää ja kissa ei ole enää entisensä, vaan sen sisällä asuu riivattu paholainen. Perheen kuopus joutuu rekan yliajamaksi ja Judin varoituksista huolimatta, isä-Louis ei kestä lapsensa menetystä vaan kaivaa pienokaisen haudastaan ja suuntaa kohti vanhaa hautausmaata...

:D Eli siis tossa tietoa leffasta, minkä EHKÄ katon tänään. Pukeudun muuten vampyyriks.

No moi vaan taas..

Mähän oon tunnetusti jo tuplaidiootti, oon vaan keskittynyt ''goSupermodeliin'' josta on tullut pakkomielle mulle. :''d Koulu on nyt alkanut mennä TOSIHUONOSTI ja masennuksesta on tullut koko ajan pahempi. x--( Luen jotain ihan outoo blogia, jossa joku tyyppi ajattelee tappavansa ittensä, ja kappas vaan, se onkin mun lukijan blogi. :D SONJASENI! SÄ OOT MULLE HUUMETTA! AUTAT MUA IHANASTI AINA! Oot mun paras kamu Anskun kanssa. :) Ymmärrätte kaiken mitä sanon! Paitsi Ansku ei sitä, et yritän nä kilot saada pois... Aloitin siis jo laihduttamisen. Järkevät ajatukset mulla, otin ne ''kilot'' kouraan mahasta, ja leikin et leikkelisin niitä. Sonja Parpiseni <3

Mrooh!

Tänään ku vein siskoni kanssa roskii, huomas heti, et kait se kevätkin kohta tulee, nimittäin aurinko paistoi niin kovin. :) Ja kohtahan sitten voi se kesä tulla... :'D

Mutta; en ollut eilen vuodatuksessa kirjoittamassa päivän juttuja, koska koulu loppu vast yhelt, piti tehä läksyt (niit oli ihan sika paljon), kotiaskareit ja kuudelt illal oli koulun disco. Ja se discokin oli ihan huono, koska miun böyfriend ei ollut siel -.-' Tänään oltiin sitten KOKO KOULU oli elokuvissa kattomassa Risto Räppääjä ja Polkupyörävaras -leffan (eli Risto Räppääjä kakkosen). :D Siin oli kaks huonoo puolta; ope on vammanen, eikä antanut ottaa juotavaa JA koulupäivä piteni parilla tunnilla. (Piti päästä 11, mut leffa loppu n. 12:30 tai jotainsinnepäin... ;(

Sitten vielä, et kun olin viemäs siskon kanssa roskia (ja koiria ulos) nii eteises äiti alko jottain valittaa mulle, ja sisko 'tuki' äitii, ja puolusti. On siinäkin sisko!!!! Koko perhe on p**seest -.- Paitsi iskä ja eläimet + pikkusisko Olivia on ihan OK.

Niinjoo, oon unohtanut kertoo, että mun perheessä on miun lisäks 4 muuta, vanhemmat (jotka sais erota!!!!) + isosisko + pikkusisko Olivia. :D Kaikki ollaan kivan nörttei. Iskä on koko ajan tietsikal, niin myös äiti, minä ja isosisko (+ Olivia sen muumitietokoneel xd)

Nyt en sori vaan jaksais laittaa tarinaa, ku meen varmaan päiväunil... *krooh pyyh*

Heippa!

Mrooh, joototanoi, myönnän et mua tänäänkin kiusattiin, muttei pahasti. Pipo lumistettiin ja mut kaadettiin kahesti ja kerran tönittiin. Ja arvakaapa kuka sen aiheutti?! Mun FRENDI! D: Että just. Frenditki meni siinä silmänräpäyksessä. Ja paras toinen kaveri lintsas koulusta. Soitti mulle ja sano hiljaa "hei oota hetki" ootin siinä pari minuuttii. Äänest päätellen se käveli jonnekkin. Sit se sano "mä soitan sul kohta" ja paino luurii. Ootin pari minuuttia, sit se lähetti viestin "e" (olis kysynyt siltä puhelun alussa "voitko kävellä?") Lähetin takas viestin "Miks?" mut se ei vastannut. Selvää lintsaust. -.-

Mun koko elämä pyörii kahdessa asiassa: tokio hotel (lowetan ♥) ja Contrite (mun ja anskudaan bändi).

Okkeij, taianpa kirjoittaa tarinaa jälleen ;D Tarina kertoo tytöstä nimeltä Peppi ja kaveristaan Eeva. Peppi tuntee olonsa läskiksi, ja päätyy lopulta anoreksiaan. EI HEIKKOHERMOISILLE SUOSITELTAVAA! :S

:

Istuin yksin niillä puisilla penkeillä, jotka olivat olleet jo monta vuotta koulumme ruokasalin vieressä.                Kello oli noin. 12:30 eli tunnit olivat jo alkaneet. Päätin etten menisikään tunnille, vaan jäisin odottamaan Eevaa käytävälle, ja sitten lähtisimme Eevan luo.

En ollut syönyt koko päivänä mitään, en edes ruokatunnilla, lukuunottamatta sitä kun ostin yhden tripin koulun ruokakoneesta. Tunsin oloni kylläiseksi, vaikka en ollut syönyt mitään muuta kuin juonut tripin. "Mä taidan olla hieman läski..." ajattelin ja otin jenkkakahvoistani kiinni. Kyllä, minulla oli jo sellaiset. "Mun pitäis laihduttaa." ajattelin ja lähetin Eevalle viestin, että pää särki niin paljon, vaikka se olikin valhetta. Halusin vain heti päästä laihduttamaan, ettei minua haukuttaisi siitä.

Kun pääsin kotiin, menin heti laihduttamaan.            Ensin olin 53kg, mutta sain laihdutettua jo yhden kilon. Päätin, etten syö kuin aamupalaksi vettä ja mandariiniä, koulussa en syö, päivälliseksi pelkkää salaattia enkä syö iltapalaa. Näin alkaisin laihduttaa. Uskoin sen auttavan.

Seuraavana päivänä olikin jo torstai, ja menimme kouluun kymmeneksi. Päätin herätä jo kuudelta aamulla, mennä isolle lenkille ja sitten syömään mielestäni isoa ateriaa. Muutama viikko kului, ja huomasin olevani enään 45kg. Mutten lopettanut. Tiesin ruumiini kärsivän tästä, mutta ajattelin, että kauneuden eteen täytyy kärsiä. En lopettanut. Lähdin jälleen lenkille, sille kohtalaiselle lenkille. Päätäni alkoi särkeä. Menin kivelle istumaan. Huippasi. Ajattelin, että se vain johtui siitä, että söin juuri äsken ja menin heti lenkille. "Kyllä se siitä johtui..." ajattelin. Yritin seistä, mutten onnistunut. Katsoin käsiäni. Ne olivat luisevat. Nyt minua ihailtaisiin, ajattelin mutta samalla pyörryin. Mutten enään herännyt.

-

Jee, tiiän olevani sairas ! :D

Siis oikeesti, inhoon mun koko elämää. Täsä ei onnistu mikään, ei mikään. Kaikki minkä aloitan, jää kesken. Löydän vihdoin jonkun johon vois ehkä luottaa, se kertoo kaiken mitä mä sille sanon, toisille. Ei onnistu mun elämäs mikään... Luokanvaihto tuskin auttaa asiaa tippaakaan, muttei sen varmaan pitäiskään auttaa... Mullapa on ehkä anoreksia... Itsestäni oon aika 'läski' vaikka vanhempien mielest muka oon laiha. Siispä; alan kuntoilee enemmän (jee, ostettiin viimeviikonloppuna kuntopyötä!) esim. teen joku tunnin kuntoilujuttui ja jätän herkut ja liian rasvaiset jutut pois. Mut en haluu tulla semmoseks pissikseks joka ei mitään syö. ;( Joo, siis tuntuu mun elämässä kuin en vois luottaa kehenkään.. Itku tulee oikeesti! Vanhempien takii mä kiroilen koko ajan, vaikka viimevuonna (2oo9) en ees uskaltanut kavereiden kesken kiroilla. Nytpä saatan sanoa kirosanan puhelimessa äidin kuullen.  Mutta mitä se mua kiinnostaa! Onhan se ihan mun vanhempien syytä, että musta tuli tämmönen gootti/punk/emo -tyylinen. Ja ainahan se äiti pakottaa käyttää jotain hiton pinkkei vaatteit (hyi hitto!) ja pitää KAIKKI kokeet mennä AINA hyvin. Ja hittoakaan mua kiinnostaa! Ja mullahan tota koulua on vielä monta, monta vuotta jäljellä....

Tykkään tehä tarinoi, joten käytän tätä tarina sivunakin, ÄLÄ KOPSAA!!! Tarina kertoo tytöstä nimeltä Sara:

"Miksi ihmisestä luotiin näin heikko? Ihminen ei elä kauaa, ja melkein koko elämä ihmisen täytyy viettää kivussa ja kärsimyksessä. Ei moni ihminen kestä, jos hänen rakkainpansa, elämän keskipiste jättää hänet. Itsemurha..."

"Itsemurha..." sana pyöri päässäni koko päivän. Ihmettelin miten yhtäkkiä vain ajattelin tuollaisia asioita... Aivankuin jokin olisi vain laittanut sanat mieleeni.

Kävelin koulusta kesken päivän vain kotiin, koska en pystynyt enään keskittyä. "Hei Emma, kerro opel, et mulla särki niin paljon pää, et menin kotiin." kerroin ennen kotiinlähdettyä kaverilleni Emmalle.

Kun pääsin vihdoin kotiin, oveni edessä oli poika. Suunnilleen minunikäiseni, muttei kuitenkaan minun koulustani. Ihmettelin, että oliko äitini taas kutsunut jonkun tuntemattomista serkuistani kylään. Mutta vaikea se oli kuvitella, kun äitini auto oli poissa.

"Ööö... Kuka olet?" kysyin hieman ujona pojalta. "Mjooh, olen Eric. Tulin vain kysymään, että jos voisit lainata kännykkääsi, katsos mulla unohtu oma kotiin ja myös avaimet..." "Soittaisin vain isälleni, ja pyytäisin häntä hakemaan minut." poika sanoi.

"Totanoin... Mulla myöskin unohtui oma kännykkä kotiin, mut sä voit tulla meille lämmittelee. Oon muuten Sara." sanoin, ja kaivoin avaimet taskustani.

Keitin meille teetä, mutta samalla sydämeni alkoi kovaa jyskyttää.

"Sitä tunnetta ei voi paeta. Ihminen on niin hauras ja heikko, mutta hän ehtii elämänsä aikana rakastua. Kunnes rakkaansa kuolee..."

Jälleen tuntui, kuin joku olisi laittanut sanat mieleeni. "Rakastua.." sanoin kovaan ääneen. "Häh? Mitä sä sanoit?" Eric kysyi minulta. "Täh? Sanoiks mä muka jotain." sanoin nopeasti. "Ääh, no, ei sillä niin väliä. Haluutko greippiä?" kysyin Ericiltä. "Joo, kiitos." hän sanoi ja hymyili.

Olin juuri leikkaamassa greippiä puoliksi, kunnes tunsin pienen viillon poskessani. Katsahdin nopeasti taakseni, mutten nähnyt mitään. Katsoin peiliin, poskestani valui verta. "Mikä sulle tuli? Hei, sun poskesta vuotaa verta!" Eric sanoi huolehtivaisesti. "Emmä oikein tiedä.." vastasin.

"Kipusi on pieni verrattuna muiden ihmisten suureen tuskaan. Joku kuolee scorpioneiden raatelemina, mutta sinä jaksat valittaa pelkästä viillosta..."

"Misä teijän laastarit on? Eric kysyi minulta. "Ne on.. mikron yläpuolella olevas kaapis..." sanoin.

Eric laittoi laastarin poskelleni. Hänen suunsa lähestyi kasvojani, hän suuteli minua samalla.

"Et tiedä mitä rakkaus on. Et ikinä tunne aitoa rakkautta!"

Ääni päässäni sanoi. Ei, en enään kestä tätä! Pääni halkeaa!

Juttelimme kaikenlaista ja kysyimme toisistamme erilaisia juttuja. Sain Ericin puhelin numeron.

"Hei sori, mun on nyt mentävä. Mut jos sopii, niin nähään huomen." Eric sanoi ja alkoi laittaa jo ulkovaatteita. "Joo." sanoin.

Eric meni viimeisen matkansa kotiin. Eric oli jo parinsadan metrin päässä kodistani, mutta aloin juosta häntä kohti. "Eric, Eric! Odota, unohdit reppusi!" huusin niin kovaa kuin pystyin. Mutta se oli myöhäistä.

"Tässä päivän uutiset: Tänään noin kello 15:30 tapahtui kauhea onnettomuus. Noin 14vuotias poika kuoli jäätyään rekan alle. Silminnäkijöitä oli vain yksi samanikäinen tyttö. Tyttöä ei ehditty kuulustelemaan, koska hän juoksi juna-aseman suuntaan."

Juoksin juna-asemalle niin kovaa kuin pystyin. Keuhkoni olivat jäässä. En pystynyt paljoa hengittämään. Joka paikkaan sattui kamalasti. Juuri kun juna oli tulossa, hyppäsin sen eteen. Näin päättyi surullinen elämäni. "Olen nyt luonasi" sanoin hiljaa juuri ennen junaa.

Mroo!

Oon siis Devil, koko blogin perustaja. Täällä siis kertaan kaikki menneet, nykyiset ja ehkäpä tulevaisuudenkin juttuja elämästäni. Oon siis emo, ja elämäni ei oo kuin ruusuilla tanssimista. Jee, hoW Emo (ota noi isot kirjaimet) = WE ja siitähän se otsikko tuli. Omistan myös oikeat kotisivut, www.punk.suntuubi.com joka ei siis ole pelkkä blogi, vaan sivusto jolla on hiukan kaikenlaista. Älkää välittäkö, jos unohdan joskus kirjoitella tähän, koska; mulla on se samperin koulu vielä (oon ala-astelainen) ja sitten kotiaskareita. ;(

Käyn goSupermodelia - hahmo = Bear-ball

Käyn joskus Habbossa - hahmo = QzY

Käyn kotisivullani päivittelemässä - linkki = www.punk.suntuubi.com & www.myemo.suntuubi.com

Käyn joka päivä YouTubessa - Tunnukseni = Qitarr

-

Nooh, ei muuta kuin mroo!

T:Devil